LEHTIKIRJOITUKSIA
Hollolan valtuustosta
Parhaiten nykyinen Hollolan valtuusto on onnistunut:
Päätöksenteko Hollolan valtuustossa on sujunut suhteellisen yksituumaisesti ja hyvässä hengessä. Hollolassa talous näyttää nyt olevan paremmassa kunnossa ja peruspalvelut toimivat, uusi sote-keskus on nousemassa Salpakankaalle ja yhteisöllinen kirjasto aloittanut toimintansa ja kuntakeskusta kehitetään edelleen. Hollolan kannalta yli 13 milj. euron ylijäämä antaa jonkin verran puskuria tulevaan.
Eniten nykyiselle valtuustolle jäi parannettavaa:
Hollolan talous näkymät valtuustokauden alussa eivät ole olleet kovinkaan hyvät ja valtuusto on joutunut priorisoimaan palveluitaan niukan taloudellisen tilanteen vuoksi, päätökset heijastuvat kunnallisiin palveluihin sekä henkilöstön jaksamiseen.
Hollolan suuri mahdollisuus:
Hollolan kasvuun, elinvoimaan ja työllisyyden kehittymiseen liittyvät oleellisesti, miten saadaan hyödynnettyä uuden kehätien tuomat mahdollisuudet Hopeakallion ja Paassillan yritysalueet. Seudullisen yhteistyöllä on merkitystä olemalla tietenkin mukana niissä hankkeissa, joista saadaan valtiovallalta rahoitusta kuten MAL-sopimuksissa. Hollolan pitää olla kiinnostut myös LAB-ammattikorkeakoulun ja LUT yliopistojen toimintojen kehittymisestä ja laajentumisesta Lahdessa ja siitä, kuinka niiden osaaminen saadaan myös Hollolan yritysten käyttöön kilpailukyvyn lisäämiseksi. Hollolan matkailun mahdollisuuksia lisää Messilän alueen kaavoituksen kehittyminen. Hollola maaseutumaiset maisemat ja toimivat kylät takaavat luontoläheisen asumisen mahdollisuuden.
Hollolan suuri ongelma on:
Hollolan valtuuston ongelmana on – kuten kyllä muidenkin kuntien – verotulojen ennustettavuudessa, joka aiheuttaa ristiriitaa päätöksenteon ja toteutuneen tilinpäätöksen suhteen. Palvelut pahimmillaan keskittyvät entisestään väestöpohjaltaan isoille toiminnallisille keskuksille.
Tulevalla vaalikaudella olennaisinta on keskittyä:
Talouden tasapainossa pitäminen. Erityisen tärkeää on toimia niin, että tuloja voidaan vahvistaa ja varmistaa. Se tarkoittaa uutta yrittäjyyttä, työpaikkoja ja asukkaita. Koronan jälkeiseen uuteen normaaliin palaaminen. Koronan vaikutusten ennakoiminen. Kuntalaisten peruspalveluiden toimivuuden varmistaminen. Sote- maakuntamallin toteutukseen siirtyminen.
Hollola vuonna 2030
Hollolan on tavoitteensa mukaisesti hiilineutraali kunta. Väestö on kasvanut. Hopeakallio ja Paasillan alueen yritykset työllistävät ja myös isoja kauppakeskuksia on siirtynyt alueelle. Kiertotalous työllistää ja alan korkeakoulutusta on keskittynyt Hollolaan. Maaseutumatkailu kukoistaa, työllistää ja Hollolan Kirkonkylän satamaa on kehitetty järvilaivaliikenteelle sopivaksi. Messilän kylpylässä saunotaan eri muodoissaan. Hollolan Giants pelaa miesten toiseksi korkeammalla tasolla Mestiksessä.
Olen lähtenyt politiikkaan
Politiikka on ollut osa minua aina vuodesta 1997 alkaen ja yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minua.
Hollolaan suunniteltu kierrätyspuisto on:
Kierrätyspuisto on tulevaisuutta lisää yritystoimintaa ja työllisyyttä. Mahdollistaa uusien materiaalien käyttöönottoa. Sitra on myös käynnistänyt valtakunnallisen hankkeen koskien kiertotalouskoulutuksen aloittamisista kaikilla koulutusasteilla. Meneillä on valmisteluvaihe, joten valmistelua on jatkettava, jotta asia saadaan päätettäväksi.
Hollolan nykyinen kouluverkko on:
Kouluverkon toimivuus perustuu lasten määrään. Valtuuston päätösten mukaisesti edetään.
Tammikuun kihlaus on Suomen työnantajain keskusliiton 23.1.1940 antama julistus, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse. Muistolaatan kolme sormusta symboloivat valtion, työantajien ja työntekijöiden yhteistyötä
Tammikuun kihlat: Työntekijät kuluerästä voimavaraksi
Paikallisella sopimisella lisää tuottavuutta
Jalo Paananen totesi Etelä-Suomen Sanomien 14.4 kirjoituksessaan, että tammikuun kihlaus natisee liitoksissaan. Huomauttaisin Paanaselle, että nykyisellä sopimusjärjestelmällä ja työsopimuksilla voidaan lisätä tuottavuutta ja kyse on työtekijöiden kannalta myös heidän minimiehdoistaan.
Kun työtekijä joutuu puolustamaan jo työsopimusta tehdessään minimiehtojaan, niin miten voidaan olettaa saman työtekijän joustavan ja tekevän paikallisia sopimuksia? Peruskysymys mielestäni on, ovatko työntekijät yritykselle kuluerä vai tuottavuutta lisäävä voimavara.
Teknologiateollisuuden työehtosopimus on mahdollistanut paikallisen sopimisen aina vuodesta 1994 lähtien. Kaiken lisäksi sopimusta on rakennettu yhdessä työntekijäliiton ja työnantajaliiton välillä yhteistyössä eri työryhmissä vuosien ajan, jatkuvan neuvottelun periaatteella.
Paikallinen sopiminen ei ole este vaan mahdollisuus. Yhdessä tekeminen ja luottamus sopimuskumppanien välillä takaavat edellytykset työpaikkakohtaisille ratkaisulle ja luovat edellytyksiä tuottavuuden kasvulle.
Luottamusmiesjärjestelmä takaa edellytykset paikallisten ratkaisujen löytämiseen ja toteutuksiin. Luottamusmies on yrityksen tuntosarvet henkilöstön ja johdonvälillä. Kysynkin, kuinka moni yritys oikeasti haluaa tämän järjestelmän romuttaa?
Vastaavasti kriisitilanteessa voidaan yhdessä sopien pelastaa yritys takaisin kasvuntielle. Jos tätä järjestelmää halutaan rikkoa ja poistaa työehtosopimusten minimiturva työntekijöiltä, tulee työtekijöistä torppareita erilaisin sopimuksin yrityksen sisälle. Olen usein verrannut menestyvää yritystä jalkapallojoukkueeseen. Pelataan samaan malliin, syötellään palloa toisille. Hyvä joukkue tarvitsee hyvät pelaajat eri rooleissa ja hyvässä joukkueessa on myös ilo pelata.
Samalla tavalla toimii menestyvä yritys, tuotannon on toimittava virtaviivaisesti ja henkilöstön pelattava hyvin yhteen. Sopimuspöydässä ollaan tasavertaisia. Palkitaan tuloksesta ja joustetaan tarvittaessa. Henkilöstö otetaan mukaan päätöksentekoon eri asteilla.
Kyse on myös johtamisesta, johdon pitää näyttää suunta ja luoda strategia, johon sitoudutaan.
Itsellä on kokemusta Tammikuun kihlat -palkinnosta, jonka sai aikoinaan Stala Oy paikallisista ratkaisustaan toimiessani tuolloin pääluottamusmiehenä. Elämme pandemian aikakautta ja siitä toipuminen vaatii entistä yhteistyötä ja erityisesti sopimista. Odotan mielenkiinnolla uutta sopimuskulttuuria, joka olisi nykyistä parempi.
Tammikuun kihlat syntyi Talvisodan hengessä työnantajien hyväksyttyä ammattiliitot neuvottelukumppaneiksi vaalittaessa kansallista yhtenäisyyttä Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. 80 vuotta on pärjätty yhteistyöllä, toivottavasti työnantajatkin muistavat tämän.
Kari Hyytiä
Hollola
Reilumpaa työllisyyspolitiikkaa
Onko Marinin hallituksen työllisyyspolitiikka reilua, jos työtöntä kannustetaan hakemaan aktiivisesti työtä? Yksilöllisen työnhaun mallin tarkoituksena on uudistamalla ja työttömien henkilökohtaisia tapaamisia lisäämällä auttaa työttömiä löytämään työnhakumahdollisuuksia ja siten pääsemään töihin nykyistä nopeammin. Esimerkkinä on haettu muista Pohjoismaista, joissa työttömiä sekä autetaan että ohjataan enemmän kuin Suomessa. Reiluutta on kannustaa ja aktivoida.
Nyt päätetyssä kokonaisuudessa TE-toimistojen resursseja lisätään mittavasti palkkaamalla TE-toimistoihin yli tuhat uutta virkailijaa auttamaan työnhakuun liittyvissä asioissa. Työttömät kohdataan työnhaun alkuvaiheessa kahden viikon välein. Näin työttömän kanssa voidaan käydä työttömyyden alussa riittävän säännöllisesti keskusteluja, miten työnhaku on sujunut tai voisiko jostain työvoimakoulutuksesta olla työttömälle hyötyä.
Esimerkiksi moni pitkään työelämässä ollut, mutta kokematon työnhakija hyötyy siitä, että hänen kanssaan käydään keskusteluja työpaikoista ja siitä mistä töitä kannattaisi hakea. Edellinen hallitus pyrki aktivoimaan rankaisemalla aktiivimallissaan, muttei lisännyt resursseja.
Oppositiossa ja erityisesti kokoomuksessa on ilakoitu hallituksen elvyttäneen edellisen hallituksen aikaisen aktiivimallin. On nostettu kysymys, ovatko sosialidemokraatit kääntäneet takkinsa asiassa. Vastaus tähän selvä, emme ole. Me emme ole vastustaneet työnhakuvelvoitetta. Me olemme vastustaneet epäinhimillisiä karensseja, epäonnistumisesta rankaisemista ja kepillä uhkaamista ilman yritystäkään tukea ja auttaa hankalassa asemassa olevia työnsä menettäneitä. Nyt epäoikeudenmukainen aktiivimalli on historiaa.
Työvoimapalveluiden kunnollista resursointia on pidetty yhtenä syynä myös Ruotsin Suomea korkeampaan työllisyyteen. Lisäksi karensseja lyhennetään nykyisestä. Hallituksen mallissa karenssit lyhenevät kautta linjan. Ensimmäisestä laiminlyönnistä annetaan huomautus karenssin sijaan. Kun nykyään pisin mahdollinen karenssi on 90 päivää, on se Marinin hallituksen mallissa vain 45.
Jotta hyvinvointivaltion palvelut voidaan turvata, on työllisyyttä pystyttävä nostamaan. Se on kuitenkin tehtävä oikeudenmukaisella ja inhimillisellä tavalla. Alueellisesti on pyrittävä hyvään yhteistyöhön koulutuksen järjestäjän, työvoimaviranomaisten sekä elinkeinoelämän kesken uusien työllisyyspolkujen mahdollistamiseksi.
Kari Hyytiä
Sos.dem. kunnallisjärjestön puheenjohtaja, Hollola
Kouluttautumalla työllistyt paremmin
Menneillä vuosikymmenillä on aina ollut pulaa osaajista ja aina on ollut myös työttömyyttä. Esimerkiksi 1960-luvulla matkustettiin työn perässä Ruotsiin. Sittemmin teknologian voimakasta muutosta kuvaa hyvin esimerkiksi se, miten puhelimet ovat kehittyneet pienessä ajassa pöytäpuhelimesta taskuun mahtuvaan älypuhelimeen. ”Sentraali Santrat”, puhelinluettelot ja puhelinkopit ovat historiaa. Kehityksen myötä poistuneiden työtehtävien tilalle on tullut uusia töitä, joiden myötä työntekijöiltä on vaadittu uudenlaista osaamista.
Työvoimapulalla, osaavan työvoiman tarpeella ja työttömyydellä on eri aikakausina ollut erilaiset syyt ja sisällöt. Nykyisellään ongelmaksi on muodostunut, ettei työvoiman tarve kohtaa työttömyyttä. Kohtaanto-ongelmaan on monia syitä, kuten puutteellinen koulutus, sosiaalinen tausta, palkkaus tai alueelliset syyt.
Koulutusjärjestelmässämme ihmiset pyritään nyt kouluttamaan nopeasti ja täsmällisesti tietyn toimialan tarpeisiin, jotta työvoiman kysyntään voidaan vastata nopeasti. Hyvänä esimerkkinä toimii Uudenkaupungin autotehdas, joka haki taannoin valtakunnallisesti työntekijöitä ja täsmäkoulutti heidät tehtaan eri töihin. Työpaikka on taattu niin kauan kuin autotehtaan tuotteille on kysyntää, minkä jälkeen tilanne on jälleen uusi.
Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteet ovat pilkottavissa siten, että ihmisiä voidaan tutkintojen eri osia hyödyntäen täsmäkouluttaa hyvinkin nopeasti. Silti on syytä nähdä se tosiasia, että työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan. Miten tähän on varauduttu? Voin sanoa, että huonosti, jos maassamme on samaan aikaan mittava joukko työttömiä.
Työelämästä poistuu lähivuosina ennätysmäärä työvoimaa. Se aiheuttaa syvän osaamisvajeen ja työvoimapulan.
Huomion arvoista on, että nuoresta työelämään kiinnittymässä olevasta henkilöstä kehittyy huippuosaaja vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Ensin pitää päästä kesätöihin. Sen jälkeen pitää hankkia riittävä osaamispohja koulutussopimuksella tai oppisopimuksella, jotta voisi päästä kiinni enemmän osaamista vaativiin tehtäviin.
Osalla työelämästä poistuvilla työntekijöillä on takanaan pitkät työurat. Heistä on tullut vuosien saatossa alansa erityisiä ammattilaisia. Hyvä kysymys on, miten heidän osaamisensa saadaan siirrettyä uusille työntekijöille? Vapautuviin paikkoihin löydetään harvoin heti uutta ammattilaista.
Työpaikan pysyvyyteen vaikuttaa henkilön osaaminen. Tärkein tavoite on pyrkiä ammattilaiseksi. Se edellyttää usein ammattitutkintoa ja riittävää työkokemusta. Vastaavasti hyväksi työntekijäksi kehittyminen edellyttää monipuolista osaamista ja siihen liittyvää koulutusta. Koulutusta vailla olevia ihmisiä uhkaa työttömyys.
Ympäristön jatkuvissa muutoksissa mukana pysyminen tarkoittaa, että työntekijä ei oikeastaan koskaan ole valmis. Osaamisesta puuttuu aina paloja, toimialojen ja työelämän muuttuminen tuovat mukanaan uusia haasteita. Hyvä koulutus on paras työllistymisen tae.
KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija
Uusi opas työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen
Laki ammatillisen koulutuksen uudistuksesta astui voimaan vuoden 2018 alusta. Uudistuksen taustalla olivat koulutukseen kohdennetut valtavat leikkaukset ja koulutuksen siirtyminen yhä useammin työpaikoille. Uudistus käynnisti keskustelun, miten ammatillinen koulutus pystytään järjestämään työpaikoilla. Kuka vastaa mistäkin? Mikä on uudistetun lain tarkoitus, ja mitkä ovat koulutuksen järjestäjän ja työnantajan roolit? Olen kaksi vuotta seurannut lain toteutusta ja välillä on tuntunut siltä, että perehdyttäminen on työpaikoilla lopetettu. Onneksi näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Silti usein vastaan tulee kommentti: ”Ei ole aikaa eikä resursseja”. Suomessa on huutava pula osaajista. Ongelma syvenee entisestään väestön vanhetessa. Enää ei riitä, että työpaikoilla vedotaan ajanpuutteeseen. Työpaikoilla tapahtuva koulutus on suunniteltava huolella ja toteutettava hyvin koko työyhteisön laajuisena. Monelle opiskelijalle toimiminen työpaikalla on uutta, mutta samalla on muistettava, että hänestä voi tulla uusi työkaveri. Työyhteisö voi yhdessä synnyttää oppimismyönteisen kulttuurin, jossa ammattitaitoa siirretään ylpeydellä tuleville sukupolville. Lain tavoitteena on muun muassa väestön osaamisen kohottaminen, työllisyyden edistäminen ja erityisesti opiskelijan kehittyminen tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Teollisuuden alojen vetovoima voisi olla parempi. Laadukkaalla koulutuksella ja työpaikalla tapahtuvalla ohjauksella voimme parantaa uusien ammattilaisten saantia teollisuuden aloille. Kiire ei saa olla este laadukkaalle opetukselle, tai muuten uusi mahdollinen ammattilainen etsii toisen oppimispaikan. Yritysten olisi hyvä sitoa koulutuksen järjestäminen omiin strategioihinsa. Samalla vastattaisiin tulevan työvoiman saantiin ja yrityksen omien tavoitteiden saavuttamiseen lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, ja tiedettäisiin ennakoivasti, mitä koulutusta päämäärien saavuttamiseksi tarvitaan. Olemme laatineet työpaikkaohjaajille ja henkilöstön edustajille oppaan ammattiin opiskelevien ohjaamisesta työpaikalla. Opas tarjoaa työpaikalle tukea, jotta oppiminen olisi sujuvaa, tavoitteellista ja lain mukaista. Opas on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston ESR:n rahoituksella Ammattitaitoa yhdessä -hankkeen kautta. Hankkeen päätoteuttaja on Työväen Sivistysliitto TSL. Toteuttamiseen ovat osallistuneet myös Kiipulan ammattiopisto, Työterveyslaitos, Teollisuusliitto, JHL ja PAM.
KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija
Kumppanuuksilla näkyvyyttä työpaikkaohjaukseen
Usein olen kuullut sanonnan: ”Tämä ei kuulu meille. Ei ole aikaa eikä resursseja”. Toisaalta olen kuullut, että ammatillisen koulutuksen opiskelija tarvitsee ohjausta ja opastusta oppimisen polulla.
Työnantajat, koulutuksen järjestäjät sekä ammatti- ja työnantajajärjestöt ovat lähes yksimielisiä ohjauksen ja opastuksen tärkeydestä. Herääkin kysymys, eikö uusia työntekijöitä enää perehdytetä ja ohjata ajan ja resurssien puutteen vuoksi, oli kyseessä sitten opiskelija, harjoittelija tai valmis ammattilainen. Samanaikaisesti väestö vanhenee ja osaajista on huutava pula. Mistä niitä saadaan, jos kukaan ei ota vastuuta? Odottavatko yritykset valmiita 25–35-vuotiaita moniosaajia, joilla on 45 vuoden työkokemus?
Opiskelu on siirtynyt entisestään työpaikoille. Uusi tuleva ammattilainen ei saa uuden lain mukaan jäädä yksin, eikä vastuuta hänen ohjauksestaan voida siirtää toisaalle. Muutoin nuori tai vanhempi opiskelija äänestää jaloillaan. Lain tuomat velvoitteet ja vastuut pitää aukaista työturvallisuus mukaan lukien paremmin näkyväksi.
”Kumppanuuksien kautta voidaan opetukseen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa.”
Onneksi Suomessa on osaavia yrityksiä, jotka ohjaavat ja perehdyttävät uudet ammattilaisensa hyvin. Kumppanuuksien kautta voidaan opetukseen liittyviä vastuita selkeyttää ja sopia kuka opastaa, opettaa ja ohjaa. Samalla voidaan määritellä, mitkä työpaikkaohjaajan tehtävät ovat ja huolehtia, että ohjaajat todella nimetään. Sen rinnalla on tarpeen miettiä, mitkä vastuut koulutuksen järjestäjä hoitaa, mikä on opettajan rooli, ja kuinka usein hänen ammattitaitoaan voidaan hyödyntää.
Toisin sanoen nostetaan esille kaikki ne kysymykset, joiden ratkaisemiseen ei ole aiemmin ollut aikaa ja resursseja. Koulutuksen järjestämisestä ja käytännön toteuttamisesta on sovittava kirjallisesti.
Työelämän on oltava lähempänä koulutuksen järjestäjiä, mikäli uusia osaajia halutaan saada työelämän tarpeisiin. Yhteistyö, verkostoituminen ja erilaisten kumppanuuksien rakentaminen on hyvä aloittaa jo peruskouluista ja avata nuorille, ja erityisesti opinto-ohjaajille, pääsy tutustumaan työpaikoille. Opinto-ohjaajat eli opot ovat keskeisessä asemassa nuoren harkitessa mennäkö lukioon vai valitako opiskelupoluksi ammatillinen koulutus. Tosin yhdellä opolla voi olla jopa 600 ohjattavaa. Se on liikaa.
Teollisuusliitto haluaa luoda tiiviimpää yhteistyötä opinto-ohjaajien ja koulutuksen järjestäjien kanssa. Menossa on vastuiden ja resurssien määrittelyn ja yhteen sovittamisen nivelvaihe. Toivottavasti kumppanuudet eri muodoissaan paljastavat myös opetuksen puutteet, jotta ne voidaan ratkoa yhteistyöllä nykyisen lainsäädännön velvoittamalla tavalla. Onneksi hallitusohjelma lupaa lisää rahaa koulutukseen.
KARI HYYTIÄ
Teollisuusliiton ammatillisen koulutuksen asiantuntija
